Jouduin eilen tekemään niin raskaan päätöksen. Meille niin rakas aussityttömme Essi on sairastellut pitkin syksyä ja nyt eläinlääkärin suosituksesta Essi päästettiin kärsimyksistä. On niin vaikeaa, kun Essi oli vasta 6,5 v. Essi oli niin iloinen koira, joka piti viimeiseen asti huolta laumastaan. Puolusti vaikka oli kuinka iso koira vastassa. Minun kengät olivat aina jossain piilossa, ei purrut niitä, vaan kuljetti ne yleensä pöydän alle.Ollaan itketty, itketty ja aina vaan itkettää. Suru on niin lasnä, onhan meidän perheestä yksi poissa.
Lepää rauhassa, rakas uskollinen Essi. Pysyt sydämissämme aina.
Tekstit
9 kommenttia:
Osanottoni Vuokko, nuo on aina raskaita päätöksiä, mutta oikeita..
Suuri osanotto suruunne:(
Osanotto minultakin.
Jotakin kautta löysin blogiisi, kun näin Essin kuvan jossakin blogiluettelossa.
On varmasti raskasta...
Meillä on silkkiterrieri, joka on nyt reilut 10 kk. Koiria minulla on ollut aina, muttei näin pieni kokoista.
Luopuminen on tuskaisaa, tiedän sen, mutta näin oli paras Essille.
Voimia!
Osanottoni. Tuollainen päätös on raskas, mutta se on kuitenkin palvelus uskolliselle ystävälle.
Pelkkä asian ajatteleminenkin saa kyyneleet silmiin, mutta jos rakastaa,on valmis tekemään raskaitakin päätöksiä, jotta pienellä rakkaalla olisi hyvä olla.
Nyt saat kiitollisin mielin muistella Essin kanssa viettämääsi aikaa.
Mukava, kun saat cairnin, toivon että tästäkin suhteesta muodostuu hyvä ja tärkeä.
Kiitos vierailustasi puukaupungissa.
Voi kun olen surullinen, omakohtaisia kokemuksia rakkaan lemmikin poismenosta parin kuukauden takaa.
Se on niin raskasta..ei unohda koskaan....
Pärjäilkää ja muistelkaa rakasta lemmikkiänne.. muistot ovat kultaa.
-Krisse-
Osanottoni, raskas päätös mutta varmasti oikea Essin tilanteessa kun oli sairastellut jo pidempään.
Voimia.
Karita
Haluan omistaa sinulle tämän runon. Kirjoittajasta en tiedä, ystäväni on löytänyt tämän jostain:
"Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimelta Sateenkaarisilta. Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.
On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä. Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon. Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa.
Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi. Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä."
Olen sydämestäni mukana surussasi.
Voi kiitos teille kaikille niin kauniista sanoista. Villa Vaalea, olit laittanut ihanan runon, kiitos.
En olisi ikinä uskonut lemmikistä luopumisen olevan näin vaikeaa, mutta kyllä tässä eteenpäin mennään jo.
Osanotto minultakin.Suru kestää pitkään mutta se helpottaa pikkuhiljaa.Vielä kahdentoista vuoden jälkeen kun loytää nukenvaunujen patjan alta ekan kultsikan karvoja ei kyyneleiltä voi välttyä.Muistot elää ikuisesti.
Lähetä kommentti